NETTIKOULU
KINNVIKA
BLOGIT
KYSY TUTKIJALTA
ARKTISET ALUEET
YHTEYSTIEDOT
LINKIT

Tällä palstalle koululaiset esittävät kysymyksiä tutkijoille ilmastonmuutoksesta ja jäätikkötutkimuksesta.

Rovaniemen Lyseonpuiston lukion oppilaiden kysymyksiin vastaa professori John Moore, joka johtaa Arktisen keskuksen Jää ja ilmasto -tutkimusryhmää. Tutkimusryhmä osallistuu Kinnvikan tutkimusmatkoihin vuosina 2007-09 ja kirjoittaa matkastaan blogia. Kysymyksiä ja vastauksia julkaistaan huhti-toukokuussa 2008.

Professori John Moore.

Kysymys 1.Onko Kinnvikasta mahdollista saada jotain uutta tietoa, jota ei ole mahdollista saada muualta?
Kyllä, meidän mielestämme on. Kinnvikassa on hyvin äärimmäinen ilmasto verrattuna muihin alueisiin Huippuvuorilla. Pohjoinen jäämeri vaikuttaa siellä ilmastoon paljon voimakkaammin kuin Atlantti, joka pitkälti ohjaa muiden Huippuvuorten alueiden ilmastoa. Jäämeri on tärkeä osa ilmastojärjestelmää erityisesti sen merijään peitteen laajuuden vuoksi. Jäämeren merijääpeitteen supistuminen on yksi ennustetun Skandinavian talvien lämpenemisen pääsyistä. Grönlannista kairatuista jäänäytteistäkin saatua ilmastotietoa dominoi Atlantin valtameri ja arktisella Venäjällä kairatuista jäänäytteistä on edelleen hyvin vähän tietoa. Niinpä Kinnvika on oikeastaan hyvin mielenkiintoinen alue ihmisille, joita Skandinavian ilmasto kiinnostaa.

Kysymys 2. Kauanko tutkijat valmistelevat kenttämatkaansa Huippuvuorille? Mitä asioita siihen liittyy ?
Itse aloin suunnitella nyt käynnissä olevaa kenttätutkimusta noin viisi vuotta sitten. Kolme vuotta sitten kirjoitin rahoitusanomuksia, joissa budjetit olivat jo melko yksityiskohtaisia. Myös kansainvälinen yhteistyö käynnistyi noin kolme vuotta sitten. Matkan logistisia yksityiskohtia aloimme valmistella noin vuosi sitten. Niitä täytyi tarkentaa ja suunnitella aina viime viikkoihin asti. Minun täytyi peruuttaa osallistumiseni nyt käynnissä olevalle tutkimusmatkalle kaksi viikkoa ennen lähtöä loukkaantumisen vuoksi. Oli vaikeaa löytää sijainen kahdessa viikossa, sillä ryhmäni aloitti valmistelut noin vuosi sitten ja suuri osa varusteistamme lähetettiin Huippuvuorille laivalla jo viime heinäkuussa. Siksi varusteidenkin piti olla valmiina noin yhdeksän kuukautta ennen varsinaista kenttämatkaa.

Kysymys 3. Millaiset tutkimusolosuhteet Huippuvuorilla on?
Huippuvuorilla on tutkimuksen kannalta kahdenlaisia hyvin kehittyneitä tukikohtia. Jotkut ovat alunperin olleet hiilikaivoksien yhteyteen rakennettuja yhdyskuntia, joissa vanhat rakennukset ovat yleensä säilyneet. Yksi tällaisista on Ny Ålesund, jossa pitää tukikohtaansa nykyään noin 10 maata. Tutkimusta tehdään myös paljolti tukikohdissa, jotka ovat rakennettu nimenomaan tutkimustyötä varten. Useita tutkimusasemia, kuten Hornsund ja Kinnvika, perustettiin Kansainvälisen Geofysiikan vuoden aikana vuonna 1957. Nämä tutkimusasemat ovat kaukaisemmilla alueilla kuin hiilikaivostoimintaan liittyvät tukikohdat.

Kysymys 4. Miten tutkijat matkustavat Huippuvuorille? Missä he asuvat siellä?
Useimmiten lennämme Huippuvuorille Longyearbyen´n lentokentälle tavallisella reittilennolla. Sieltä jatkamme kenttäleirillemme joko moottorikelkoilla tai helikopterilla. Yleensä tutkijat asuvat yhdellä tutkimusasemista (ks. kysymys 3) ja työskentelevät päivisin jäätiköillä. Jos tutkimusalue on kauempana asemasta, niin sitten pystytetään telttaleiri jäätikölle.

Kysymys 5. Onko Huippuvuorilta tarkoitus saada tietoa ilmastonmuutoksen etenemisestä?
Kyllä, ehdottomasti. Vestfonnan jäänäytteen avulla vertailemme käynnissä olevia muutoksia viimeisimpien vuosituhansien ilmastoon. Geologisen kartoituksen avulla saamme ilmastotietoa jopa viimeisimmän 100 000 vuoden jääkausikierron ajalta. Lisäksi havainnoimme lämpenemisen suoraa vaikutusta maaperän elollisen luonnon monimuotoisuuteen, ja jäätiköiden sulamisprosesseihin.

Kysymys 6. Mitä jääkarhuille tapahtuu, jos jäätiköt sulavat? Miten ilmastonmuutos vaikuttaa jääkarhuihin ja niiden selviytymiseen?
Jäätiköiden sulaminen ei vaikuta jääkarhuihin paljoakaan. Niihin vaikuttaa merijään sulaminen, sillä jääkarhut syövät hylkeitä, jotka synnyttävät poikasensa merijäälle. Niinpä merijään väheneminen merkitsee jääkarhuille ravinnonvähenemistä. Jääkarhut hyödyntävät merijäätä myös kulkiessaan pitkiä matkoja arktisella alueella. Jääkarhut ovat kyllä hyviä uimareita, mutta nekin hukkuvat lopulta, jos eivät pääse välillä lepäämään jäälautoilla. Merijään väheneminen rajoittaa jääkarhujen liikkumista. Jos alueella, jonne karhut ovat jääneet, ei ole tarpeeksi ravintoa, osa karhuista kuolee. Jääkarhujen selviytymiseen vaikuttavat myös laivaliikenne, öljynporaus, raskasmetallisaasteet ja turismi, jotka todennäköisesti lisääntyvät jäiden sulaessa.